Tulin taannoin puolivahingossa keksineeksi itselleni tuotteen. Tai ehkä pikemminkin tuotteelleni nimen.
Istuin erään organisaation johtohenkilöiden kanssa. He ovat hyvin kehittämismyönteisiä ja minulla oli toiveena ja ajatuksena saada kertoa heille, mitä yritykseni tekee ja millaisissa viestintään liittyvissä asioissa he ehkä voisivat osaamistani tulevaisuudessa hyödyntää. Tapaaminen oli antoisa, paransimme maailmaa.
Muutaman päivän kuluttua sain kyseisen organisaation johtajalta viestin. Hän kertoi, että sana vuorovaikutus oli jäänyt ”kalvamaan” häntä. Hän pyysi näkemystäni siitä, miten voisin olla avuksi strategiatyön ja osallistamisen tiimoilta.
Soitin. Kerroin, että minulla ei ole heille annettavaa strategiatyön näkökulmasta, koska he ovat itse siinä parempia kuin minä. Minulla ei myöskään ole annettavaa metodien osalta, koska he ovat siinäkin niin hyviä.
Aikamme keskusteltuamme kysyin: ”Kuule. Kun on vuokrajohtajia. Niin tarvitsetko sinä itsellesi sellaista, hmmmm…, vuokravuorovaikuttajaa? ”
Puhelimen toisessa päässä oli hetken hiljaista. Sitten kuului: ”Kyllä. Juuri tuota tarvitsen. Tee tarjous.”
Niin tein. Tarjous hyväksyttiin. Istuimme, kävelimme, ideoimme, myllytimme, pyöritimme, ruodimme, pallottelimme. Tiivis, intensiivinen, paljon energiaa vaativa sessio, jonka johtopäätökset dokumentoin seuraavana päivänä.
Tästä on kuukauden verran. Tiedustelin nyt, miten asiat ovat edenneet. Halusin luonnollisesi kuulla, oliko ”vuokravuorovaikuttajasta” ollut apua johdon työskentelyyn. Mietin, että jos vastaus on ei, en tuotetta kuitenkaan hautaa. Vaan hion ja jalostan, koska olen sitä mieltä, että tässä on ideaa. Ja jos vastaus on kyllä, hion ja jalostan silti, koska tässä on ideaa.
Vastaus oli kyllä. Johtaja oli saanut itselleen riittävästi näkökulmia kokonaisuuteen ja samalla vahvistusta viedä asioita eteenpäin. Osaamisten yhdistäminen, ”ääneen ajattelu”, vuorovaikutus. Ne eivät aina tarvitse pitkiä valmennusohjelmia, vuorokausien mittaisia strategiasessioita vaan nopeaa, tehokasta, reipasta otetta. Olen hyvillä mielin ja jatkan ”vuokravuorovaikuttajan” jalostamista.
Samaa ajatusmallia hyödynsimme muuten tämän jälkeen eräässä toisessa organisaatiossa, jossa todettiin ”Me tarvitaan tähän nyt vähän vuokra-aivoja”. Saa nähdä, mitä siitä sitten seuraa 🙂
