Muistorikas kesätoimittajan urani Kankaanpään Seudussa vuonna 1996 sisälsi monen muun aihepiirin lisäksi myös metrien korkuisia pinoja alueen kuntien esityslistoja. Tekstejä, joista en sillä elämänkokemuksella kovinkaan paljoa ymmärtänyt, mutta pakko niitä oli käydä läpi, soitella kuntien viranhaltijoille ja yrittää tehdä päätöksistä uutisia.

Esityslistojen tekstit ovat aikojen saatossa muokkautuneet lukijaystävällisemmiksi ja kuntien oma viestintäkin on noussut aivan eri tasolle kuin silloin. Silti kuntien esityslistojen sisällöt eivät ymmärtääkseni ole vieläkään erityistä herkkua mediatalojen toimituksissa. Mutta, niitä on pakko seuloa, koska päätökset koskettavat usein laajaa joukkoa, kuntaa ja kuntalaisia eikä sitä koskaan tiedä, millainen jymyuutinen jää muuten huomaamatta. Jota itsekin tuolloin pelkäsin, mitä jos joku asia sisältää kaikkien aikojen skuupin enkä tajua sitä. No, jos näin kävi, olen itse siitä autuaan tietämätön tänäkin päivänä.

Automatisointi on onneksi tullut avuksi myös toimittajan työssä. Esimerkiksi Aamulehdessä on apuna robotti, joka seuloo uutisia valtuuston, hallituksen ja lautakuntien esityslistoilta. Eli, tekee työtä, jota on välttämätöntä tehdä, mutta sisältönsä ja tietomääränsä vuoksi sen automatisoinnista on toimituksissa iloa ja hyötyä.

Journalisti-lehti kirjoitti keväällä laajan jutun erilaisista uutisrobotti-sovelluksista meillä ja maailmalla. Robotit työstävät raakadataa, taustamateriaaleja ja etsivät uutisia. Näistä ajatuksista rönsysin miettimään aikajännettä laajemmalti. Milloin jo nyt käytössä olevat teknologiat yleistyvät ”kaikelle kansalle? Koska tulee se hetki, että robotit oppivat suomenkielisestäkin tekstisisällöstä tekemään johtopäätöksiä ja johtopäätöksistään uutisia? Koska kauppojen automaattikassat yleistyvät ja välivaiheena siirtyvät historiaan, kun asiakas itse valitsee ostoksensa kärryyn ja kassan ohi kävellessään kärry veloittaa asiakkaan pankkitililtä ostosten summan?

Tai tekevät monta muutakin asiaa, kuten tässä Vala Afsharin twiitissä, joka osui eilen silmääni kun tätä pohdin?  Ja mietin, olemmeko kansakuntana samassa suossa kuin joskus aiemminkin. Hypetämme termiä digitalisaatio, joka on vain teknologian mahdollistamaa muutosta. Yliarvioimme muutoksen nopeuden, mutta aliarvioimme sen vaikutukset, sen mitä tapahtuu silloin, kun tämä kaikki oikeasti rysähtää päälle?