Toimittaja Ronja Salmi sanoi eräässä tilaisuudessa, että milleniaalit haluavat työelämässä rahaa, lomaa ja merkitystä.

Ei siinä taida olla sukupolvien välistä kuilua. Kukapa ei haluaisi. Rahaa ainakin sen verran, että on mukava ja turvallinen olla. Lomaa sen verran, että voi tehdä tai olla tekemättä ihan jotain muuta. Ja merkitystä. Sitä oloa, kun töitä tehdessään tietää ja ymmärtää mitä tekee ja miksi tekee ja miten oma panos on osa jotain suurempaa.

En ole HR-ammattilainen, en ole ollut rekrytoiva johtaja eikä minua suoranaisesti ole headhuntattu minnekään. Varhaiskeski-iässä sitä vain kuulee entistä enemmän tarinoita siitä, että ihminen etsii eri syistä uutta työpaikkaa, mutta ei tiedä, miten edetä.

Kuulee tarinoita vaikeista tietojärjestelmistä, jonne syötetään hakemus, johon kukaan ei koskaan vastaa. Tarinoita siitä, miten naispuolisen hakijan koulutus on ”ehkä vähän päässyt vanhentumaan” parin lasten kanssa kotona vietetyn vuoden jälkeen. Tarinoita siitä, miten innostunut ja energinen nuori mies ei löydä töitä omasta maakunnastaan, mutta naapurimaakunnan alan yritys palkkaa hänet heti.

Rohkealla ja innostavalla asenteella ei myöskään pääse eteenpäin. Pitää mieluummin ”pienentää itseään”, olla näkymättömämpi, että kelpaisi. Sellainen jotenkin ”sopivampi meille”. Jestas.

Olen päätynyt itsekseni sellaiseen johtopäätökseen, että osaajapula on osin asenneongelma. Ei työnhakijan vaan rekrytoivan osapuolen.

Ja joillain yrityksillä ei vain ole hyvä maine. Siksi niihin ei haluta. Maineen on voinut menettää ihan syyttäkin eikä yritys itse sitä tiedosta. Mutta sitä suuremmalla syyllä, jos hakijoita ei ole eikä tule, selvitä ihmeessä onko jossain jotain vikaa.

Jos etsit osaavaa ja sitoutunutta työntekijää, miten kertoisit sen, miksi työ on merkityksellistä? Älä tarjoa näköalapaikkaa, älä dynaamista tiimiä ja itseohjautuvaa organisaatiota. Älä kopioi toisten työpaikkailmoitusten adjektiiveja äläkä herranen aika suunnittele johtoryhmän kesken assistentin työnkuvaa.

Kysy työntekijöiltäsi, miksi he ovat sinulla töissä? Mitä he tekevät? Mitä olisi hyvä uuden ihmisen osata, mitä oppia?

Kysy työntekijöiltäsi, tuntevatko he ketään sopivaa? Mene sinne missä alasi ihmiset kasvavat, oli se sitten naapurikaupungin ammattioppilaitos tai yliopisto toisella puolella maata. Laita itu maahan, ole yhteydessä ja palkkaa kesätöihin. Kerro kunnan isille ja äideille, rotareille ja martoille, että tarvitset työntekijän.

Katso enemmän ihmistä kuin tutkintoa tai kokemusta. Katso mihin ihminen niiden takana on kykenevä kasvamaan.

Suosittelumarkkinointi eli kehuminen eli tähtien antaminen toimii. Arvostelujen perusteella voidaan ratkaista kauppa. Niin myös työpaikka.