Suuresti arvostamani graafisen alan ammattilainen, pitkäaikainen työtoverini Prizztechissä, graafinen suunnittelija Anne Autioniemi antoi yritykselleni huomenlahjan. Hän suunnitteli minulle logon. Se, että logon teki juuri Anne, oli minulle iso ilo. Vuosien saatossa työnjakomme hioutui juuri sellaiseksi, kun graafisen alan ammattilaisen ja tekstityöläisen työnjaon kuuluukin olla, kumpikaan ei sorki toistensa tekemisiä. Tällainen työnjako toimii, kun molemmat luottavat toistensa ammattitaitoon ja antavat toisen keskittyä siihen, missä hän on parhaimmillaan.
Itselläni on visuaalisuuden osalta sellainen tavis-näkökulma. Osaan sanoa mistä pidän ja miksi joku leiska näyttää minusta paremmalta kuin joku toinen. En kuitenkaan osaa kertoa syytä siihen. (Anne osasi yleensä selittää minulle, miksi olin sitä mieltä kun olin, ammattitaitoa sekin).
Mutta tämän vuoksi minun tyyppisiäni ihmisiä ei saisi päästää suunnittelemaan mitään visuaalista tai korkeintaan antaa kommentointivalta, ei päätösvaltaa. Visuaalisuudesta kun meillä kaikilla on oma mielipiteemme, oikea sellainen. Ja se on myös helppoa, osaatte kuvitella: ”No mä en oikein tiedä mikä tässä mättää, mutta kyllä tuon logon pitäisi sijaita vähän eri paikassa. Mutta en tiedä missä. Mun mielestä tää punainen saisi olla vähän pinkimpi. Onko tuo kuva tuossa nyt ihan fiksu, pitäisikö miettiä jotain muuta.” Ja näin edesssä on loputon suo.
Ihminen on fiksuimmillaan silloin, kun tunnistaa ja tietää missä on itse vahvoilla ja vetäytyy silloin, kun on osaavampia pelipöydässä. Kaikkeen ei tarvitse sotkeutua.
