Jotenkin noin kuului lause reilut 20 vuotta sitten peruskoulun seitsemännen luokan ruotsin kielen kirjassa, kun minä ja ikäluokkani yli 60 000 muuta aloitimme toisen vieraan kielen opiskelun, niin sanotun pakkoruotsin.
Muistan seiskaluokalta myös otsikon Spöken, finns dom ja siihen se sitten jääkin. Juuri nyt minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten ihmeessä olen saanut ammattikorkeakouluopinnoissani virkamiesruotsin suoritettua. Luojan kiitos sitä ei tarvinnut ylemmässä amk-koulutuksessa ottaa uusiksi.
Ruotsi alkaa nykyään kuudennella luokalla ja lapseni on juuri aloittanut siihen perehtymisen. Huomaan olevani aivan innoissani siitä. Sanoja ja lauserakenteita pulpahtelee mieleen koko ajan ja ainakin kuudennen luokan ruotsin taso on hallussa, vaikka toisin kuvittelin.
Lingon Miia Virtanen bloggasi taannoin kielitaidon merkityksestä ja siitä, miten ”Nykymaailma on täynnä mahdollisuuksia avata suu vieraalla kielellä, ottaa käteen appi tai vaikka sukeltaa YouTube-videoiden kielikylpyyn. Kielen oppiminen on suurelta osin kiinni omasta aktiivisuudesta ja motivaatiosta käyttää kieltä. Kieltä opiskeleva ei voi sysätä vastuuta yksin opettajalle.”
Itseltäni englanti soljuu ja sujuu, vaikka toki huomaan, että kun sitä ei käytä päivittäin tai edes viikoittain, sanavarasto ruostuu. Ja lapseni pesee minut siinä mennen tullen nauraen esiteinille kuuluvalla vahingoniloisella äänellä, kun en saa kaivettua muistini syövereistä oikeita sanoja keskusteluun liittyen.
Osaan teoriassa myös saksaa ja espanjaa, mutta koska en käytä niitäkään, tulos ei ole kovin häävi. Tuntuu että saksan sanoista mieleen tulee äkkiseltään vain televisio, der Fernseher ja sekin siksi, että se oli niin outo sana. Espanjassa pitäisi pärjätä tervehdyksellä Hola, una cerveza ja varmaan pärjäisikin. Toki totuus ei liene näin huonolla tolalla, sieltä ne sanat ja lauseet pulpahtelisivat esiin niin kuin tuo ruotsikin. Pitänee vain hakeutua paikkoihin, jossa kieltä voi käyttää. Koska siinä Miia on täysin oikeassa: ”Kielitaitoa tarvitaan, jotta myyjän ja ostajan, yrittäjän ja asiakkaan, työnantajan ja työntekijän, meidän ihmisten välille voidaan luoda luottamus.” Ja samalla kun piilossa olevaa osaamistaan hioo uuteen terään, saa itselleen hyvän fiiliksen. Puhumattakaan siitä pätemisen ilosta, kun voi neuvoa lastaan ruotsin läksyissä.
Kielen oppiminen lapsen kanssa se vasta mukavaa onkin! Meillä tavataan suomen tavuja tällä hetkellä ja miten on vuosien saatossa lukemisenkin oppiminen ja opettaminen muuttunut 🙂
Kiitos maininnasta 👍!