Minä kävin maanantaiaamuna vesijumpassa. Olen näet huomannut yhden asian. Jos aloitan maanantaiaamuni kotona kahvin, kirjoittamisen ja suunnittelun parissa, olen helposti jo kymmeneltä aivan ”valmis”.
Vesijumpan jälkeen istuin saunassa, Kankaanpään uimahallin sauna on muuten erinomainen. Hallilta tallusteli ulos aivan eri ihminen. Se on aika olennaista palautumisessa. Joskus ei tarvitse lisätä elämään yhtään uutta asiaa. Pitää vain tehdä jotain muuta kuin sitä, mitä olemme juuri tehneet.
Puhuin tästä Mirjan kanssa. Mirja on palautumisen valmentaja ja Method Putkisto -ohjaaja, ja meitä yhdistää aika samanlainen havainto. Palautumisen tarpeen voi huomata pitkään ennen kuin sille tekee mitään.
Ensimmäisessä Keski-iän Kenttäraporttien podcast-kokeilussa puhuin Mirja Yli-Erkkilän kanssa palautumisesta, joskus vuosia kestävästä havahtumisesta ja siitä, miksi pelkkä tieto ei vielä muuta mitään.
Mirja kertoi omasta havahtumisestaan tilanteessa, jossa työt ottivat jatkuvasti päähän ja oma tila tuntui käyvän ahtaaksi. Minä puolestani löysin omista vuoden 2018 muistiinpanoistani ajatuksia pitkäkestoisen stressin vaikutuksista. Olin siis jo silloin aiheen äärellä. Silti meni vuosia, ennen kuin todella tein asialle jotain.
Ei ole kyse siitä, tiedämmekö me riittävästi palautumisesta. Tiedämme, että pitäisi nukkua. Syödä. Liikkua. Pitää taukoja. Vaihtaa asentoa. Katkaista pitkä istuminen. Emme tarvitse uutta luentoa siitä, että nämä asiat ovat meille hyväksi.
Keskustelussa nousi esiin tehokkuuden illuusio. Istun Teamsissa putkeen, koska olen tehokas. En pidä taukoa, koska asia on kiinnostava. En lähde syömään, koska tämä pitäisi nyt saada valmiiksi. En nouse ylös, koska juuri nyt on hyvä flow.
Ja sitten ihmettelen, miksi ajatus ei enää kulje. Minäkin olen kirjoittanut siitä, että kahden tunnin Teams-palaverissa pitäisi olla tauko. Sitten pidin itse puolentoista tunnin Zoom-valmennuksen ilman taukoa, koska olimme niin innostuneita asiasta.
Ei kovin vakuuttavaa esimerkkiä palautumisesta.
Palautuminen ei ole asia, jonka hoidamme sitten joskus kunnolla. Se tapahtuu myös pienissä kohdissa päivän aikana. Yhdessä liikkeessä. Hengityksessä. Asennon vaihtamisessa. Siinä, että nousemme pois ruudun äärestä.
Ja samalla on muistettava toinen puoli, kaikki ei ole yksilön käsissä.
Työelämässä on paljon asioita, jotka kuormittavat riippumatta siitä, kuinka hyvin yksilö osaa pitää huolta itsestään. Jos työpäivät rakennetaan ilman taukoja, kokoukset täyttävät kalenterin ja työtehtävät ovat epäselviä, ei ongelmaa ratkaista sillä, että työntekijä käy illalla joogassa.
Palautumista ei voi ulkoistaa yhdelle tunnille, yhdelle sovellukselle, yhdelle mittarille tai yhdelle hyvinvointipäivälle. Se pitää rakentaa osaksi arkea.
Puhuimme Mirjan kanssa myös siitä, mitä tapahtuu, kun palautumista tarkastellaan yksilön lisäksi työyhteisön asiana. Se oli niin iso teema, että siihen palaamme seuraavassa podcast-kokeilussamme.
Mirjan löydät Method Putkiston Tampereen Studiolta perjantaisin.