-
·
Omakustanne ja kirjoittamisen pakko
Sain kaverilta viestin: ”Siivoilen kirjahyllyä ja alkoi hymyilyttämään – klassikot löytävät toisensa😄”. Kuvassa päällimmäisenä on kevään 2020 korona-ajasta kirjoittamani omakustanne. Kun sain viestin, jäin miettimään yhtä peruskysymystä, jonka äärellä olin, kun kirjoitin kirjani. Miettiikö kukaan, mitä me jätämme jälkeemme? Olen monien muiden tapaan lukenut kirjailijoiden tekstejä ja haastatteluja. Heidän, jotka luovat ja ovat kirjoittaneet paljon…
-
·
Substackiin tutustumassa
“Ei ole vanhaks himomista”, sanoi Elma-mummuni silloin, kun jostain kolotti, kankeus iski tai elämä muuten huomautteli etenemisestään. Mummuni oli syntynyt 1923 ja 1970-luvulla hän korvasi silloin vielä tuntemattoman subjektiivinen päivähoito -käsitteen. Kun mietin otsikkoa Substack-kirjeelleni, tuli mummuni lausahdus päähäni enkä päässyt siitä yli enkä ympäri. Hoitaessaan lastenlapsiaan oli mummuni tuolloin reilu viisikymppinen. Sitä samaa, mitä…
-
·
Palautuminen osa 2 – Kolahtaminen
Identifioituminen Palautumisen taidon valmentajaksi tuntui minulle vieraalta, mutta onneksi selkäydinintuitio puhui vahvasti ajatuksiani vastaan. Monien muiden postituslistojen lisäksi liityin Method Putkiston postituslistalle ja tilasin itselleni koulutuksista vastaavalta Method Putkisto Instituutilta valmentajakoulutuksesta infopaketin. Ja kas, asia ei jäänyt Instituutin puolelta siihen. En saanut vain tietopakettia sähköpostiini vaan muutaman päivän kuluttua puhelun Marja Putkistolta ja sen jälkeen…
-
·
Palautumiseni osa 1 – Havahtuminen
Koronavuosi 2020 jää mieleeni monestakin syystä, mutta yksi niistä on se, että istuin itseni mössöksi. Havahduin tähän ensimmäistä kertaa ajaessani autolla ja ihmetellen, olinko tulossa kipeäksi, sillä tunsin outoa turvotusta kropassani. Vasta jälkikäteen ymmärsin, että tämä johtui istumisesta, lymfakierron estymisestä ja pitkään jatkuneesta pinnallisesta hengityksestä. Aluksi etsin selitystä mahdollisesta sairastumisesta, mutta pian tajusin oireiden tekemisen…
-
·
Suutarin lapsilla ei ole kenkiä
[tilanne, jossa asiantuntijana esiintyvä henkilö hoitaa itse kyseisen asian päin mäntyä] ”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä” sanonta kuvaa nykyaikana sitä, kun kaivinkoneurakoitsijan kotiin ei saada tuotua kivimursketta, timpurin kotona keittiö tuodaan Ikeasta, it-yritys myy tuotetta, jota ei vielä itse käytä ja viestintäalan yrittäjän blogi ei päivity kuukausiin. Tähän ei liene tarpeen kirjoittaa enempää esimerkkejä. #blogi…
-
·
On hienoa olla esikoiskirjailija 😊
”Koronakriisi pienen kaupungin luottamushenkilön silmin” sai alkunsa nelisen vuotta sitten, maaliskuussa 2020, kun toimin Kankaanpään kaupunginhallituksen puheenjohtajana, ja korona vyöryi syliin. Minulle tuli silloin tunne, että tästä ajasta täytyy pitää tarkempaa kirjaa. Jos ei nyt muuta niin ainakin muistitiedon keruun ja paikallishistorian näkökulmasta. Teksti on päiväkirjamainen kertomus maaliskuusta syyskuuhun 2020. Kankaanpäässä meillä luottamushenkilöillä oli tuona…