Voiko omaa ajattelua suojella, jos ulkopuolelta tulee koko ajan häiriötekijöitä? Mikä on omissa käsissä ja mikä ei?
Ajatteluni laadulla on suoraviivainen yhteys hyvinvointiini ja toisinpäin. Jos ajatteluni on kökköä, teen huonoja valintoja, kirjoitan huonosti, päässäni jumittaa. Pieni asia tuntuu monimutkaiselta, päätösten tekeminen aivan mahdottomalta.
Lisäksi kehoni aistii, että jaahas, jotain on varmaan vialla ja nyt on valmistauduttava johonkin uhkaavaan. Siitä sitten saan kaupan päälliseksi bonuskuormituksen, joka on turha ja haittaava.
Mutta jos mieleni on kirkas ja ajatukseni selkeät, asiat lutviutuvat.
Mikä on omissa käsissä ja mikä ei?
Arjessa voin itse sössiä ajatteluani aloittamalla aamun selaamalla tärkeimmät uutisotsikot, lukemalla sähköpostit ja huonointa tietysti on käydä somessa. Siinä tulee puolessa tunnissa jo sen verran ärsykettä, että niiltä eivät hyvä kahvi ja aamupala pelasta.
Illalla on mahdollista toimia samoin ja mennä pää surisevana nukkumaan. Ja jos uni on huonoa, no, tiedätte kyllä.
Uni, asiallinen ruoka, sosiaalinen kanssakäyminen mukavassa seurassa, happi, istumatyöläiselle fyysinen liike ja fyysiselle työläiselle levollisempi, aivoille jotain muuta ruokaa kuin tietoa maailman tilasta ja somekansan raivosta. Niillä saa jo suojattua itseään ja ajatteluaan päivän aikana.
Kaikki, mitä päivän aikana tulee palkkatyössä tai yrittäjän arjessa eteen, ei ole omissa käsissä. Organisaatioita piinaavat kiire, kuormitus, monimutkaisuus. On väärin ajatella, että kuormituksen hallinta olisi yksilön asia, mutta on myös väärin ajatella, että se olisi vain organisaation asia.
Työyhteisön kuormitus
Ei tarvitse kovin kummoinen keittiöpsykologi olla, kun tiedostaa että tämän päivän arjen realiteetit eivät tue ajattelun laadun suojelua.
Työmaalla on kiire, epäselviä asioita ja aina joku asia päätyy jonkun pöydälle ratkottavaksi, jonkun, jolta ei kysytä mahtuuko tämä pöytäsi kulmalle vai tippuuko jo reunan yli.
Ihminen on kokonaisuus. Johtajuudella, oman itsensä tai organisaation, voi osaa asioista muuttaa. Palautuminen ja kuormituksen hallinta on mielestäni läpileikkaava teema, joka pitäisi huomioida niin yksilön arjessa kuin yhteisön toimintatavoissa.
Lopuksi vielä pieni ajatusleikki. Tiedättekö sen hetken palaverissa, kun joku esittelee asian ja kysyy: “Onko ajatuksia?”
Syntyy muutaman sekunnin hiljaisuus. Kaikki odottavat ja toivovat, että joku sanoisi jotain. Mutta kukaan ei sano.
Tätä selitetään helposti ryhmädynamiikalla, keskustelukulttuurilla tai rohkeuden puutteella. Minusta pitäisi joskus kysyä jotain muutakin.
Onko ajattelun kapasiteetti jo käytetty?
Jos tämä herättää ajatuksia työyhteisöstänne, soita tai laita viesti 044 710 5312. Voimme yhdessä selvittää, mikä teillä kuormittaa ajattelua ja missä kohtaa toimintatapoja olisi mahdollista muuttaa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi rajattua työpajaa tai analyysituokiota.