Olen viime aikoina pohtinut, miksi joskus hommat eivät vain etene. Yhä useammin päädyn ajatukseen, että syy ei ole osaamisessa eikä tahdossa. Syy voi olla yksinkertaisempi. Kuormitusta on liikaa.
Tiedättekö, se hetki, kun olette palaverissa, jossa esitellään asia ja kysytään: onko ajatuksia? Syntyy se klassinen muutaman sekunnin hiljaisuus. Kaikki odottavat ja toivovat, että joku sanoisi jotain. Mutta kukaan ei sano.
Usein tätä selitetään ryhmädynamiikalla, keskustelukulttuurilla tai rohkeudella. Harvemmin pysähdytään pohtimaan, onko ajattelun kapasiteetti jo käytetty.
Jos ihmiset hyppäävät palaverista toiseen, vastaavat viesteihin ja käyvät välillä tärkeässä puhelussa, ajatukset eivät ole kirkkaana tässä hetkessä. Ne ovat hajallaan ja silloin pitäisi kysyä, miksi näin?
Noina hetkinä päätöksenteko ei pysähdy näkyvästi vaan se alkaa sakkautua. Sitten ihmetellään, miksi asiat eivät etene. Tai sovittiinko niistä lopulta mitään?
Organisaatioissa johdetaan aikaa, budjettia ja iki-ihania prosesseja. Harvemmin johdetaan ajattelun laatua. Silti asiantuntijatyössä juuri ajattelun kirkkaus on kriittisin resurssi.
Kun kuormitus kasvaa riittävän pitkään, se ei ensin näy uupumuksena. Se näkyy hienovaraisempana ilmiönä, keskustelu kiertää, näkökulmat kapenevat ja päätöksiä lykätään. Vapaaehtoisia ottamaan ”koppia” ideoista löytyy yhtä vähän kuin suomalaisen yhdistyksen kokouksessa talkoolaisia.
Oma johtopäätökseni on, että ongelma ei ole osaamisessa. Ongelma voi olla kapasiteetissa. Joten ajattelun laadun suojeleminen ei ole hyvinvointipuhehöttöä. Se on työn laatua.
Jos olet kiinnostunut pohtimaan kanssani, miten ajattelun laatua teillä suojellaan, soita tai laita viesti 044 710 5312, niin mietitään yhdessä. Voimme löytää yhteisen sävelen esimerkiksi työpajan tai analyysituokion järjestämiselle.
