Sain kaverilta viestin: ”Siivoilen kirjahyllyä ja alkoi hymyilyttämään – klassikot löytävät toisensa😄”. Kuvassa päällimmäisenä on kevään 2020 korona-ajasta kirjoittamani omakustanne.

Kun sain viestin, jäin miettimään yhtä peruskysymystä, jonka äärellä olin, kun kirjoitin kirjani.

Miettiikö kukaan, mitä me jätämme jälkeemme? Olen monien muiden tapaan lukenut kirjailijoiden tekstejä ja haastatteluja. Heidän, jotka luovat ja ovat kirjoittaneet paljon ja hyvin, jotkut todella pitkään. He tuovat esiin sen, miten itse teoksen luoja, rakennusalan yksinyrittäjää siteeratakseni, on alihankintaketjun alimpana ja saa rahansa, jos saa, ja silloinkin vain murusia siitä, mitä päähankkija saa.

Mitä meistä jälkeemme jää?

Olen tiennyt, että kirjojen kustannusrakenne on vääristynyt. Viimeaikainen keskustelu on lisännyt tietoisuuttani enkä liene ainoa. En ihmettele sitä, että kenellekään ei tullut mieleen kertoa kirjailijoille, että heidän teoksensa päätyvät Spotifyhyn. Se jotenkin kuuluu tähän epäreiluun kuvioon.

Miettiikö kukaan, mitä me jälkeemme jätämme? Meistä jää tiede, taide, kirjallisuus, luominen. Meistä ei jää se olematon älämölö, mitä tuntuu maailman olevan täynnä.

Mitä me menemme katsomaan, kun matkustamme paikkoihin, joilla on omaamme pidempi historia? Me katsomme taidetta, me tutkimme rakennuksia, katuja, luemme kirjoja, jotka kertovat ajasta ja paikasta, jonne matkustamme.

Me luemme, kun haluamme vaihtaa maailmaa, laajennamme omaa elämäämme ja toteamme, että niin, näinkin voi olla.

Ehkä siksi minäkin sain vahvan tunteen, että julkaisen kirjani. Että jäisi jälki siitä, miltä kevät 2020 tuntui yhden ihmisen näkökulmasta.

Oman kirjani tarina

Tarjosin itse talvella 2021 kirjani aihetta muutamalle kustantajalle ja he sanoivat, että juu, todella mielenkiintoista, mutta kiitos ei, lukijakunta on aika kapea. No, siinä varmasti olivat oikeassakin.

Olen kirjoittanut kirjani Kankaanpään kaupunginhallituksen puheenjohtajan roolissa. Halusin kertoa, mitä kaikkea kunnissa tuli eteen tuona koronakeväänä 2020. Minulle tuli tuolloin sellainen pakottava olo, että näitä asioita on pakko laittaa muistiin ja kirjoittaa joskus kirja.

Kirjan sivuissa kulkevat mukana myös oman perheeni elämä, politiikka ja yksittäiset nyanssit. Aikalaiskirjoitukseksi sellaista varmaan sanotaan.

Sain kirjaan Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKES:n ja Kansan Sivistysrahaston apurahan. Kuvittelin, että korona on ohi viimeistään syksyllä -20 ja sitten teen näppärästi kirjan pois päiväjärjestyksestä.

Poikkeusolot jatkuivat ja jatkuivat ja kaikesta uudesta ja oudosta tuli uutta normaalia. Niinpä myös tekstin piti muhia aikansa ja tulla kypsäksi, vasta kesällä ja syksyllä 2023 pystyin deletoimaan ja tekemään tekstistä luettavan.

Huhtikuussa 2024 kirja oli valmis ja omat kappaleeni saapuivat painosta. Pidin ihanat kirjajulkkarit kankaanpääläisessä kahvila Postellissa, jonne tuli niin paljon ihmisiä, että en ollut osannut ajatellakaan, kiitos siitä vielä kerran 🤗

Ja aina kun kuulen palautteen kirjasta, tulee sellainen hyvä mieli, sellainen, joka on erilainen kuin muista asioista saatu hyvä palaute.

Omakustanteeni toteutus

Omakustanteen tekeminen oli minulle tosiaan tietynlainen itsestäänselvyys, koska oloni siitä, että tämä kirja täytyy julkaista, oli niin vahva.

Istuin iltakausia verkossa tutkimassa kaiken maailman keskustelupalstojen suosituksia ja blogeja, joissa joku kertoi julkaisseensa omakustanteen.

Päädyin itse pitkällisen harkinnan jälkeen Books On Demand-palveluun. Se oli mielestäni kustannustehokas, koska painettuja kirjoja ei ollut pakko tilata lainkaan. Lisäksi se tarjosi laajan levitysmahdollisuuden kirjalle.

Koska minua ei ole siunattu taittamisen kyvyillä eikä visuaalisella silmällä, ostin ne asiat BoD:lta. Ajattelin, että he varmaan tietävät, mitä tekevät, kun tekevät tätä työkseen, ja joka tapauksessa minun olisi pitänyt niistä asioista jollekin jotain maksaa.

Oikoluetutin tekstiä usealla läheiselläni ja vähän kaukaisemmillakin. Sitten tuli taittoversio, jota luettiin ja korjattiin. Sitten tuli painettu oikolukukappale ja taas korjattiin. Ja silti klassisesti, lopullisessakin on muutama kirjoitusvirhe, mutta niistä viis, olen ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Omia huomioita jälkikäteen

Käytin paljon turhaa aikaa kannen pohdintaan. Luulen, että keskitin siihen energiaa, kun väistelin tekstin editointia ja uudelleenkirjoitusta. Sitten sain idean ja eräs ystäväni teki minulle malliraakileen, BoD siitä raakileesta kaksi vaihtoehtoa ja niistä toista kun vähän fiksattiin, saatiin kansi.

Fontin valintaan käytin myös tolkuttomasti aikaa, tuijottelin kirjoja hyllyssäni, selailin ja pohdin. Todennäköisesti jälleen siksi, että halusin vältellä kirjoittamista.

BoD:sta pidin myös sen vuoksi, että omaa osaamista tai rahkeita minulla ei olisi ollut siihen, että olisin saanut kirjan saataville kirjakauppojen ja kirjastojen hankintalistalle, verkkokauppoihin ja e-kirjapalveluihin.

Toki jokainen kauppa päättää mitä ottaa esille, mutta minunkin kirjani löytyy tilaustuotteena suomalaisista verkkokaupoista, on päätynyt muutamille kirjastoille Kankaanpään kirjaston lisäksi ja on siitä yksi kappale tilattu BoD:n omasta verkkokaupasta suoraan Espanjaankin 😊 BoD:n oma kauppa on hyvä kotipesä, josta voi tilata yhden kappaleen painettua tai ladata e-kirjan. Joka sekin löytyy ainakin Storytellistä.

Omaan käyttöön tilatut painetut kirjat olivat mielestäni kohtuuhintaisia ja laatu oli hyvä. Niitä sitten kiikutin paikalliseen kirjakauppa SataKirjaan ja kahvila Postelliin, siitä tuli juhlallinen olo.

Voit tutustua Koronakriisi pienen kaupungin luottamushenkilön silmin-kirjaani täällä.

Onko sinulla kokemuksia omakustanteesta?

Olisi mukava kuulla kokemuksia omakustanteen tekemisestä. Joten jos haluat jakaa kokemuksia, kommentoi Substackissäni tai laita viesti katri@vuorovaikutusteollisuus.fi.