Joskus voit tehdä kaikki suunnitelmat oikein ja silti löytää brändisi aamun uutisista paikasta, jota kukaan ei olisi osannut ennakoida.

Viestintä, julkisuuskuva ja halu kontrolloida niitä ovat yrityksissä ja organisaatioissa luonnollinen tarve.

Mutta kun jonain aamuna löydät uutislähetyksessä brändisi autoritäärisen valtion ylimmän johdon hautajaisauton kyljestä, on melko todennäköistä, että sitä ei ollut riskiskenaarioihin kirjattu.

Viestintä on kulkenut mukana koko aikuisikäni. Olen vuosien aikana tehnyt lukemattomia suunnitelmia, strategioita, riskiskenaarioita, vuosikelloja ja kaikenlaisia muita dokumentteja, joita hyväksi suunnitteluksi kutsutaan.

Ja ne ovat tärkeitä. Ne tuovat järjestystä ja pakottavat ajattelemaan etukäteen. Ne auttavat näkemään vaihtoehtoja. Ja joskus niillä voi pyyhkiä pöytää, vaikka kukaan ei sitä suunnitteluvaiheessa halua ajatella.

Yksi tärkeimmistä asioista, joita olen oppinut, ei ole ollut parempi suunnittelu. Se on ollut ymmärrys siitä, mitä voi suunnitella ja mitä ei.

Suunnitelmat tuovat helposti tunteen, että maailma on hallinnassa. Kun mietimme nämä asiat, varaudumme näihin tilanteisiin ja rakennamme nämä prosessit, niin kyllä tästä hyvä tulee. Ja sitten tulee tavallinen arkiaamu ja maailma muistuttaa jälleen kerran, että se ei ollut lukenut meidän suunnitelmaamme.

On asioita, joita voi hallita. Välineitä, aikatauluja, sisältöjä ja toimintatapoja. Voimme suunnitella verkkosivu-uudistuksia, asiakaslehtiä, uutiskirjeitä ja sisältöjä. Joskus maailma oli jopa sen verran hidas, että tuntui kuin ne pysyisivät hetken paikallaan.

Nyt maailma ei ole hidas vaan kaikkea muuta. Joka päivä tapahtuu asioita, joihin pitää ehkä reagoida. Joka viikko tulee uusi teknologia, uusi keskustelu, uusi ilmiö tai uusi muutos.

Maailma on nopea, monimutkainen ja välillä täysin arvaamaton. Se kuormittaa erityisesti ihmisiä, jotka haluavat tehdä työnsä hyvin. Niitä, jotka yrittävät pysyä mukana, ymmärtää lisää ja varautua paremmin.

Tämän ajan tärkeimpiä taitoja ei ole kaiken hallitseminen. Se ei ole ollut mahdollista enää pitkään aikaan. Jos koskaankaan.

Tärkeämpää on kyky ymmärtää kokonaisuuksia. Nähdä, mikä on olennaista juuri nyt. Se on kyky ajatella selkeästi myös silloin, kun suunnitelma ei enää päde tai asia ei koskaan suunnitelmassa ollutkaan.

Vuosien aikana olen oppinut arvostamaan hyviä suunnitelmia. Olen tehnyt niitä niin paljon, että tiedän niiden merkityksen. Mutta olen oppinut arvostamaan vielä enemmän sitä hetkeä, kun suunnitelmat pitää hetkeksi laskea pöydälle ja toimia ilman niitä.

Silloin jäljelle jää se, mitä ihminen oikeasti osaa. Kokemus, ymmärrys, tilannetaju ja kyky toimia, vaikka valmista prosessikaaviota ei löydy.