Lähdin viestintäalan yrittäjäksi vuonna 2017. Olin asennoitunut täysipäiväiseen yrittäjyyteen, mutta sitten elämä heitti eteeni mahdollisuuksia, joihin en olisi koskaan vakipalkkatöistä pystynyt tai rohkaistunut irrottautumaan. Yrittäjänä puolestaan pystyin vastaanottamaan tarjottuja mielenkiintoisia pätkäpalkkatöitä, joista osa sitten venähtikin aiottua pidemmäksi ja lisäsivät omaa osaamistani ja ymmärrystäni maailmasta todella vaikuttavalla tavalla.

Nyt tänä syksynä, kun palasin täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja aloin konsulttikielellä sanottuna ”suuntaamaan liiketoimintastrategiaani uudelleen”, yrittämisen vapaus on ilahduttanut minua monina päivinä.

On toki haastavaa suunnata uusille urille, ja se vie aikaa. Kun teen tässä vaiheessa töitä pääasiassa yksin kotona, se vaatii oman itsensä toimitusjohtajana toimiselta kurinalaista otetta ja sen tunnistamista, koska mitäkin asiaa on fiksu tehdä ja koska kannattaa vaihtaa ja tehdä jotain muuta. Jonain päivinä siinä jopa onnistuu.

Esimerkiksi tänään aamulla kirjoitin kotona tietokoneen ääressä ja puhuin muutaman puhelun. Jo kymmenen jälkeen tunsin oloni tukkoiseksi, joten päätin vilkaista Kankaanpään uimahallin aikataulua. Näytti siltä, että siellä oli hyvin tilaa, koska koululaisryhmiä ei ollut paikalla. Löysin siis itseni uimahallista yhdentoista aikaan. Uin vähän ja osallistuin Hydrohexin virtuaaliseen vesijumppaan kahden mukavan rouvan seurassa. Uima-altaassa auringon paistaessa isoista ikkunoista sisälle halliin mietin, että oletpa sinä Katri tänään fiksu ihminen. Miten hyvää tehdä tällaisia asioita ennen puoltapäivää, koska illalla et enää jaksa tai saa aikaiseksi, vaikka kuinka olisit oman itsesi toimitusjohtaja😅

Jumpan jälkeen kävin uimahallin keskialtaassa, jossa on lämpimämpi vesi ja kaksi hierontasuihkua. Hieroin selkääni, olkapäitäni ja päänahkaani suihkussa pitkän kaavan mukaan. Kelluttelin hetken ja menin saunaan. Istuin saunassa yksin (Kankaanpään uimahallin naisten puolen sauna on muuten todella hyvä ja varmaan miestenkin). Pukeuduin rauhassa ja palasin kotiin tietokoneen äärelle. Yhteensä noin puolitoista tuntia matkoineen kestänyt spa-sessio toi loppupäiväksi aivan erikoisen määrän energiaa.

Minusta tuntuu, että aamun ensimmäiset pari kolme tuntia ovat minulle järjellisesti tehokasta työaikaa. Iltapäivällä alan puutumaan, yleensä sen vuoksi, että olen ollut kotona yksin enkä ole liikkunut kovin paljoa. Minun kannattaa siis jättää ajatustyö aamuun ja iltapäivällä tehdä jotain muuta. Paitsi jos olen tehnyt jotain näin palauttavaa välillä. Nyt nimittäin tämä iltapäiväkin tuntuu tuottavan suunnittelua tulevasta, pohdintaa omasta palautumisestani ja hyvinvoinnista ja tekstiäkin syntyy, tämä mukaan lukien.

Tiedän hyvin, että tämä ei ole todellakaan mahdollista kaikissa töissä, oli sitten yrittäjä tai palkansaaja. Mutta joillekin se voi olla mahdollista, erityisesti, jos sen itse hoksaa. Siitä itselläni on usein kyse, hoksaamisesta ja sen tajuamisesta, miten yhteiskunnan kahdeksasta neljään työskentely onkin istutettu selkäytimeen (ei edes yhdeksästä viiteen vaan siitä helkkarin kahdeksasta eteenpäin). Saunan löylyissä istuessa minusta tuntui melkein syylliseltä, että keskellä päivää tässä sitä vaan istutaan muina naisina eikä olla ”kunnon töissä”. Ihan kuin sitä joutuisi selittelemään itselleen, miksi tällainen on mahdollista.

Jos sinulla on jonain päivänä mahdollisuus oman työsi puitteissa, olkoon se työ mikä tahansa ja toimit sitten palkansaajana tai yrittäjänä, mene itsellesi sopivaan paikkaan ja ota itsesi kanssa palauttava siirtymä. Olkoon se sitten uimahalli, metsälenkkipolku, kirjasto, hyvä lounas itsesi tai kaverin kanssa, käsipainojen heiluttelu sopivan soittolistan kera tai joku muu itsellesi mukava palauttava juttu, ei väliä. Kunhan hoksaat, että nyt olisi hyvä tehdä jotain muuta (ei kai niitä kävelykokouksiakaan suotta suositella). Kun on niin helppo jämähtää siihen työtuolin ja näytön väliin ja sitten sitä vain ihmettelee, mikä on, kun veri ei kierrä eikä järki luista.

Eli ei mitään uutta, mitä me fiksut ihmiset emme tietäisi. Käytännön toteutus vaan prakaa😆