“Ei ole vanhaks himomista”, sanoi Elma-mummuni silloin, kun jostain kolotti, kankeus iski tai elämä muuten huomautteli etenemisestään. Mummuni oli syntynyt 1923 ja 1970-luvulla hän korvasi silloin vielä tuntemattoman subjektiivinen päivähoito -käsitteen.
Kun mietin otsikkoa Substack-kirjeelleni, tuli mummuni lausahdus päähäni enkä päässyt siitä yli enkä ympäri.
Hoitaessaan lastenlapsiaan oli mummuni tuolloin reilu viisikymppinen. Sitä samaa, mitä minä olen nyt. Iässä, jolloin lapsena vanhojen ihmisten jutusteluksi lokeroitu lausahdus on arkipäivää. Hahmottelen aiheesta kirjaa. Olen julkaissut yhden omakustanteen ja pidin siitä niin paljon, että totesin, miksipä ei toistakin.
Lisäksi kirjoitan palautumisesta, josta olen tajunnut aivan uusia asioita viimeisten kahden vuoden aikana kouluttautuessani Method Putkisto Palautumisen valmentajaksi.
Keski-ikä puolestaan on herkullinen aihe, koska olen siinä itse. Se, missä itse elää, on mukavinta ajatusten virtaa, koska taaksepäin ei pääse eikä muista, eikä eteenpäin parane määräänsä enempää ajatella.
En ole vieläkään Insta-ihminen, Tiktok tuntuu oudolta ja Facebook menetti kiinnostavuutensa useita vuosia sitten. Substack tuntui juuri siltä, kun moni siellä kirjoittajista kuvailee. Vapaalta, pitkältä, mahdollisuuksia ja iloa tarjoavalta alustalta.
Substackissa tuntuu olevan liikkeellä kahdenlaista koulukuntaa, toki vastaavat opit löytyvät miltei mistä tahansa somekoulutuksesta. Toinen porukka kehottaa suunnittelemaan ensimmäisen julkaisun tarkkaan, tarkentamaan kohderyhmän, valitsemaan aiheen eli tiivistetysti sanottuna olemaan valmis. Toinen puolestaan kehottaa aloittamaan, olemaan vapaa ja villi, kirjoittamaan ihan mitä vaan, että pääsee liikkeelle.
Mietin asiaa ammattini ja harrastukseni puitteissa paljon kirjoittaneena. Kun kirjoitat paikallislehteen mielipiteen, sinua on todennäköisesti risonut joku asia oikein kunnolla, laitat tekstin menemään ja olet pettynyt, jos naapurin Pena ei postilaatikolla kommentoi.
Jos kirjoitat järjestön tai yrityksen blogiin, siinä on aina se juttu, että sen pitää palvella tiettyä näkökulmaa tai sinun pitää siinä olla nasevasti jotain mieltä. Molemmissa haluat vaikuttaa lukijaan ja muuttaa maailmaa.
Jos kirjoitat kirjaa, kustantaja kiittelee, mutta pitää aihetta liian kapeana ja toivottaa onnea ja menestystä. Silloin joko hautaat tekstin pöytälaatikkoon tai niin kuin minä, teet omakustanteen. Mutta kirja on iso ja pitkä prosessi.
Jos kirjoitat Substackiin, voit vain kirjoittaa. Se tuntuu mukavalta.
Tule mukaan ja tilaa kirjeeni osoitteessa https://kkujanpaa.substack.com
