Keskittyminen, tuo 2020-luvun Graalin malja, näin veikkaan tulevaisuuden filosofisen historioitsijan toteavan viidenkymmenen vuoden kuluttua. Hän todennäköisesti myös nauraa ajatukselle, että ihmiset hakeutuivat kursseille, joiden ainoa tarkoitus oli opettaa heidät tekemään yksi asia kerrallaan. Ehkä hän myös kuvailisi luennoillaan sitä, kuinka keskittymiskyvyn hiipuminen oli tämän aikakauden pandemia, jota ei tilastoitu, mutta joka näkyi jokaisen arjessa.
Tarinoissa Graalin malja symboloi jumalallista yhteyttä, elämän tarkoitusta tai ikuista elämää. Graalin maljan etsintä vaatii rohkeutta, viisautta ja sisäistä kasvua. (Olen muuten aina pitänyt tarinoista, johon tämä liittyy)
Tässä ajassa me etsimme keskittymistaitoa. Haluttua, mutta vaikeasti saavutettavaa. Sitä jotain, jonka vuoksi tiedostamme, että meidän pitäisi muuttua ja muuttaa tapojamme ja johtaa omaa tekemistämme. Jotain, jolle matkalle lähteneitä rohkeita ihailemme somessa, mutta emme kuitenkaan itse vielä rohkene seurata perässä.
Mikä sitten kadotti meiltä niinkin yksinkertaisen asian kuin keskittymisen? Sen, että voi katsoa elokuvan loppuun ilman, että katsoo samalla somen tai uutisotsikot kännykästä? Tai sen, että hammaslääkärin odotushuoneessa riitti tyhjyyteen tuijottaminen ja lasten kanssa leikkipuistossa se, että oli heidän kanssaan.
Yksi syy löytyy taskustamme, jossa teknologian kautta meillä on tavoitettavissa koko maailma. Kaikki tieto, kaikki ystävämme, kaikki ja heti. Ei minulla ole neuvoja siihen, miten rajoitat omaa maailmaasi, mutta sen tiedän, että se on hyväksi ja sinulla on siihen kyky, kunhan löydät itsellesi sopivan tavan.
Taskussamme oleva teknologia on tuonut myös työelämän ja erityistesti naisten tekemän metatyön nopeammaksi toteuttaa, siksi me multitaskaamme koko ajan.
Multitaskaus on tapa, joka voi myös ruokkia sisäistä pärjäävyyttämme, sitä tunnetta, että olemme hyvä ja kelvollisia ihmisiä, miten ehdimmekään kaikkea. Vaikka se ei tee meille hyvää.
Isoäitien opettama ”tuo tullessas, vie mennessäs” oli järkevä neuvo, mutta siinäkin tuotiin ja vietiin pääasiassa vain yksi asia kerrallaan. Mutta jos samaan aikaan voit hoitaa lapsen hammaslääkärin, koordinoida harrastuskyytejä, olla teamsissa ja vastata sähköposteihin, niin miksipä niin ei tekisi.
Jossain vaiheessa pää kuitenkin pettää meidät. Keho on voinut huutaa avunpyyntöjä jo pitkään, mutta siitä huolimatta jatkamme. En tarkoita, että meidän pitäisi lopettaa kaikkea ja levätä. Ei, meidän pitää vain tehdä toisin, löytää oma väylämme palautua ja keskittyä. Se on kaikille mahdollista, se vaatii vain asialle omistautunutta mieltä ja avoimuutta, havahtumista siihen, että toisinkin voi tehdä.
Muistatko miltä keskittyminen tuntuu? Osaatko kuvailla sitä, mitä se tarkoittaa omassa elämässäsi tänään, miltä se tuntuu kehossa ja mielessäsi? Method Putkiston Palautumisen taito -valmennuksen ensimmäinen teemakokonaisuus keskittyy keskittymiseen. Sen väite on, että keskittyneenä olet vahvimmillasi. Ja niinhän sitä onkin.
Elämä ei ole kenraaliharjoitus, sanoi Aira Samulin jossain haastattelussa joskus. Ja oikeassa oli. Ei sitä elämää sinne multitaskaamisen syövereihin kannata upottaa.
Kuva: Leo Pixabaystä
