Huomenna sunnuntaina on talvipäivänseisaus, vuoden pimein hetki. Luonto, valo ja rytmi ovat vihjailleet meille jo viikkoja, että olisi hyvä hidastaa. Mutta noteeraammeko sitä? Ei, mehän painamme kohti vuoden pimeintä hetkeä nopeammin ja tehokkaammin kuin koskaan. Joulukiireet, työkiireet, juhlat, myyjäiset, pikkujoulut, Black Friday, kalenterit täynnä, hengitys pinnassa ja pallea jumissa. Ikään kuin tämä pimeys on este, josta selvitään suorittamalla.

Olen huomaamattani toiminut niin. Koska ne asiat olivat kaikki mukavia. Sosiaalisia, tärkeitä, yhteisöllisiä. En huomannut, että kun mukavaa kuormitusta tulee monesta suunnasta, sekin alkaa jossain vaiheessa kuluttaa. Yhteiskuormitus imee energiavarastot kuiviin. Sitten ei jaksa edes sitä, minkä tietää olevan hauskaa ja antoisaa.

Helmiä ämpärissä

Myönteinen kuormitus yliannosteltuna on yhtä kuluttavaa kuin mikä tahansa muu kuormitus. En tiedä miten monta vuotta itse olin sellaisessa tilassa enkä huomannut (tai myöntänyt) sitä.

Ajattelen energiaani nykyään näin: Minulla on ämpäri, johon on varastoituna viikoittainen energiamääräni. Olen visualisoinut energian pieniksi, pyöreiksi, kauniisti hohtaviksi palloiksi, energiahelmiksi.

Käytössäni oleva määrä palloja vaihtelee viikoittain. Tavoitteeni on tällä visualisoinnilla tunnistaa se tietty olo itsessäni, tajuta ajoissa, onko palloja jäljellä vai ei. Jos huomaan, että niitä ei ole, saatan ymmärtää olla niin fiksu, että jaahas, nyt ei enää tälle viikolle parane rutistaa mitään. Jos on, saatan ymmärtää miettiä tarkkaan, mihin ne käytän.

Visualisoinnissani en saa ämpäriin lisää palloja toimimalla itselleni hyvällä tavalla eli nukkumalla, tekemällä jotain fyysistä, olemalla hyvässä seurassa ja syömällä hyvin. Mutta, jos toimin näin, huomaan sen kyllä. Vaikka palloja ei tule lisää, silti ämpärissäni riittää palloja pidempään. Ne kuluvat hitaammin ja energiani riittää pidempään.

Imuri on keksitty

Joskus saan itseni kiinni siitä, että energiaani kuluttavat ”pitäisi”-asiat. Mattojen tamppaus toimii minulla konkreettisena esimerkkinä siitä ja se saa ajatukseni yleensä takaisin raiteilleen.

Kun joulusiivousaika lähestyy, tulee se fiilis, että nyt katosta lattiaan ja kaikki kunnolla-urakka. Vaikka Martat muistuttavat vuosi toisensa jälkeen, ettei kukaan asu jouluna keittiön kaapissa ja harvemmin muutenkaan.

Meillä on huushollissa perusylläpitosiivous ollut nyt niin luokattoman huonolla tasolla, että jouluksi tuntuu itsestä ihan ok:lta (ajatella) tehdä vähän kokonaisvaltaisempi urakka. Silti joulusiivoukseen liittyvä mattojen tamppaus on minulle esimerkki asiasta, missä meillä on sellaisia niin sanottuja ylisukupolvisia käytöstapoja. Enkä tarkoita traumoja, vaan tapoja.

Yksi tapa on se, että koti on siivottu kunnolla vasta kun voi sanoa, että matot on tampattu ulkona. Olen vakuuttunut, että se tapa on alitajuinen jäänne ajalta, jolloin ei ollut pölynimureita eikä joka talossa sähköjäkään.

Matot voi toki viedä pihalle tuulettumaan silloin tällöin, erityisesti pakkaseen, mutta argumenttina ei voi käyttää sitä, että niistä tulee puhtaampia ja pölyt lähtevät tampatessa paremmin kuin imurilla.

Näen työhuoneeni ikkunasta taloyhtiömme tamppaustelineen, ja se muistuttaa minua, että voin viedä matot sinne koska vaan, mutta koska meillä on imuri, ei ole pakko. Helpomman kaavan mukaan kannattaa mennä, koska jotkut tavat ovat muinaisjäänteitä.

Onko ihan välttämätöntä juuri nyt jaksaa?

Jos nyt tuntuu siltä, että ei nyt vaan jaksaisi, niin kysy itseltäsi, miltä tämä asia tuntuu juuri nyt, onko tämä hyvä idea, pitääkö tälle asialle oikeasti tehdä jotain vai ei? Onko joku tapa sellainen, että siitä voi luopua, kunhan vain hoksaa sen?

Älä selitä itsellesi, että “kyllä tämä tästä” tai että “tämä on vain väliaikaista”. Voi olla, että myönteinen kuormitus on jo niin korkealla, että olet siinä samassa suossa vielä loppiaisena tai huonoimmillaan koko ensi vuoden.

Kokeile tunnistaa oman energiaämpärisi tilanne juuri nyt ja etene sen mukaan kohti rauhallista ja leppoisaa joulunaikaa. Ja muista, että tapaninpäivänä valoa on jo selkeä ripaus enemmän 😊

Kuva: DALL.E:n näkemys ämpäristäni maanantaiaamuisin.